Ajatuksia Kalifornian menosta

Täällä Kaliforniassa elämänmeno on rentoa ja ainakin näin kotirouvana kahden lapsen hoitoa harrastaen ihan kivaa. Kelit on loistavat mutta hohtoa siitä vie kyllä hieman se että ei ole ketään "sukua" jonka kanssa tämän jakaisi! Monista asioista pitää vain olla hiljaa ja kertomatta Suomeen..:)

No, joka tapauksessa... Päivät menee siinä että koettaa kodin pitää siistinä ja lapset tyytyväisenä, paljon käydään kahvittelemassa/leikkimässä tuttavien luona, lasten sisäleikkipaikassa (alkaa olla liian kuuma puistoilemaan) tai sit nyt on alkanut hyvät kelit käydä uima-altaalla lasten kanssa uimassa. Siellä ne räpii tyytyväisinä ja onpahan ny ajateltu laittaa 3v esikoinen uimakouluunkin kun sellaiseen mahdollisuus on ja uima-allas kuuluu "pakettiin". Meillä ei ole siis omaa allasta vaan käydään tuossa asuinalueen clubilla eli talon mukana on jäsenyys uima- ja tennisklubille. Alussa käytiin paljon enemmän ulkona syömässäkin (tähän lasketaan siis kaikki drivethru-ikkunat ja takeawayt, ravintolat sun muut) mutta niihinkin näkyy kyllästyvän loppujen lopuksi.. Nykyään käydään viikonloppuisin monesti hakemassa jotain valmista äkkiä, se on nimittäin myös tosi edullistakin täällä. Jenkkien mielestä jo se että lämmität valmislasagnen uunissa, on kotiruokaa. Eli kokkausta ei harrasteta yleensä lainkaan. Ei ole ollenkaan kummallista jos 4 hengen perhe kuluttaa ulkona syömiseen kuussa 1500 dollaria, muistan lukeneeni jostain. Meidän perhe ei kyllä niitä summia saa ulkoruokaan laitettua, sen verran suomalaisia vielä ollaan! (pirun pihejä ja vieläkin tarkkoja tippauksessa.....)

Amerikkalaisessa elossa mukavaa on se että perheet tekee paljon yhdessä juttuja. Lapset ei itsenäisty niin aikaisin kuin Suomessa, teini-ikäisetkin vielä kysyyvät vanhemmiltaan että mitä ensi viikonloppuna tehtäis koko perheellä. Tämä on oikeastaan hyvä juttu, ainakin tuntuu paremmalta kuin se että lapset on jossain tekemässä jotain mistä ei tiedä kukaan.. Kalifornian aurinko pitää huolen myös siitä että ihmiset on hyväntuulisia ja iloisia, tai ainakin näytttäävät siltä ja tartuttavat sen myös toisiin ihmisiin! Nyt tietty Suomesta tulee kommenttia "ne on niin pinnallisia ne jenkit" ja niin ne onkin... Pointti onkin se että olemalla pinnallinen, hymyilemällä vastaantulijalle ja sanomalla hyvät päivänjatkot saa toiselle hyvän mielen eikä se ole sinulta mistään pois. Tämän tietty nyt "aion viedä mukanani Suomeen" mutta niin monet ystävät (suomalaiset) ovat jo minua valaisseet että kyllä se sulla sit into loppuu, ei se kauaa kestä jne... Eli lannistaa jo ajatuskin että jos hymyilen vastaantulijalle tai saatikka sanon päivää, minua pidetään niin kummajaisena että vähintään vittuilen heille!! No, katsotaan sitten joskus kun Suomeen palaamme, kuinka monta viikkoa jaksan hymyillä täydellä teholla... ;)
Pidän täällä myös kannustavasta ilmapiiristä. Kaikki on mahdollista ja kenelle tahansa! Olen koettanut tässä laihduttaa raskauskiloja urakalla vuoden alusta ja kuntosalilla ne ihmiset jotka käyvät siellä usein kanssani samaan aikaan, kehuvat avoimesti kuinka näytän hyvältä/olen laihtunut paljon/olen sievissä vaatteissa tänään tms... JA pitää kyllä sanoa että siitä saa koko päiväksi hyvän olon! Ja taas: vaikka on kuin pinnallista ja epäaitoa, ei se sanojan suu siitä kulu ja toiselle tulee hyvä mieli! No, jopa innostuin... :)

Täällä San Diegossa suomalaisia perheitä on yli 100. Niin paljon kun haluaa, saa olla suomalaisessa seurassa, puistoilla suomalaisten kanssa, leikittää lapsensa suomalaisten lasten kanssa jne.. Aikansa sitäkin jaksaa mutta loppujen lopuksi tahtoo että olisi jotain muisteltavaa ihan paikallisestakin elämästä joten olen koettanut nyt suuntautua enemmän "ulkkispiireihin"... :D icon_cool.gif

Hmmm, silti haluan palata Suomeen ja pidän suomalaisista ihmisistä. Meissä on niin ihania piirteitä joita ei ennen huomannutkaan!! Yksi hauskimmista on tämä kun me yritetään ja yritetään, joka tilanteessa! Eli käytännön esimerkki: Il Divo. Suomalaiset tekee oman version; Virtuoso... No, ei jää siihenkään vaan vielä on varaa yrittää: Il Vaselino ja siinä on jo sitä suomalaista huumoria mukana! ;) Me ollaan sen verran kummallinen kansa että olen ylpeä kun olen osa sitä!!!!!

Elämää suurempia kysymyksiä

Jaahas, nyt tultiin siihen pisteeseen että esikoisen (3,5v) kanssa piti käydä keskustelua elämästä ja kuolemasta sekä G-O-D:ista. Hyvinhän tuo god on pojalle tuttu, onhan preschoolissa kuulemma Ms Carrie kertonut GOD-kirjan tarinoita. Kotona asiaan ei olla perehdytty ollenkaan ja kylläpä sitä tänää sitten ihmeteltiin.
Kävi näin että poika oli tottelematon, tottelematon ja tottelematon ja eiköhän sitten kopsahtanut kyynärpää ovenkahvaan kipeästi. Jostain syystä sanoin hänelle että näin sitä kuule kun on tarpeeksi monta kertaa tuhma, joku sen näkee ja siitä sitten kopsahtaa vähän niinkuin "rangaistukseksi". No tästähän sitä sitten kysymyksiä riittikin. "Kuka siellä on?" "Ei siellä voi olla kukaan??" "Missä se on?" "Miksi se on?"...

Asiasta keskusteltiin, kerroin että on ihmisiä jotka uskovat että Jumala on tehnyt tämän koko maailman ja kaikki meidät ihmisetkin tänne asumaan, kaiken ihanan ja kauniin. Toiset ei tähän usko mutta se on joka ihmisen itse päätettävissä mihin uskoo. Näistä asioista ei kannata kiistellä toisten kanssa vaan tämä on jokaisen itse päätettävä mihin uskoo. Vanhat ihmiset tykkää uskoa Jumalaan siksikin että kun he kuolevat, heillä on siellä taivaassa sitten joku "odottamassa" eikä tarvitse olla yksin. Tästä tietty ryöpsähti keskustelu kuolemaan ja hautaamiseen..... No, kun ihminen kuolee lihat ja luut haudataan maan alle koska ne muuten mätänis ja haisis pahalle. Kaikki ihmisen Ajatukset (Eli sielu) lähtee sitten lentelemään taivaalle. JA siellä ne ajatukset ei ole sitten yksin kun siellä on toistenkin ajatuksia.

Edellämainittujen kohtien perusteella poikani innostui sitten miettimään asian mielessään näin:
"Minun jumala on kyllä Nalle Puhin näköinen. Se istuu siellä vaaleanpunaisen pilven päällä ja tekee sormella pilveen reiän että voi kurkistella tänne. Minun ajatukset tekee sen vaaleanpunaisen pilven. Ukkospilvistä tykkään, minä tykkään ukkosesta. Minä en vielä voi vaan mennä sinne kun minä olen vielä niin uusi ihminen. Sitten kun minä olen tooooosi vanha, silloin minä voin mennä sinne. Minun luut ja lihat saa kyllä kaikki eläimet syödä. Ei ole pakko. Minun madon (sen joka ne lihat syö)nimi on Piitjak (en muista tarkkaan mikä nimi...). Minun ajatukset menee sitten sinne pilveen."

Muita jatkoajatuksia:
"Minusta tulee isona ajattelija. Minä ajattelen isoja ajatuksia. Minulla on tehtävä. Minun pitää saada sellainen raketti jota voin ajaa isona."

No niin, halusinpa nämä vain kirjoittaa ylös tulevaisuutta varten. Itsellä oli tippa linssissä kun niin hienoja ajatuksia oli!