Muistamuistamuista

Muista olla optimistinen!! Optimisti elää 9v kauemmin kuin pessimisti!! Huom!! Muista!!!

Olenko pelinappula?

Tätä kysymystä olen viime päivät pohtinut. Minun elämälläni nimittäin leikitään. Ja ystävieni elämällä. Eipä olisi koskaan tänne lähtiessä tullut mieleenkään että yksi ulkomailla asumisen huonoimpia puolia olisi tämä jatkuva pelko perseessä että parin kuukauden kuluttua koko perhe muuttaa toiselle puolelle palloa. Ei se itse asuminen kummassakaan maassa niin kamalaa ole vaan se MUUTTAMINEN. Ja se suuri kysymysmerkki, kun ei tiedä. Sitä tässä on ollut nyt pari päivää.

Eilen uutisoitiin: Nokia ja Sanyo yhdistyy San Diegossa. Tämä ei vaikuta Suomessa, sanottiin Ilta-sanomienkin sivuilla. Ei ehkä siellä mutta täällä on monta sataa Suomalaista tällä hetkellä ihmeissään kun eivät tiedä missä ovat perheineen kahden kuukauden kuluttua. Sellaista vaihtoehtoa kuin "kaikki on niin kuin ennenkin" ei ole enää. Ja missä meidän perhe? No me tietysti odotetaan tyynesti kaikkien näiden asianosaisten Nokialaisten kohtaloa että saamme hajua miten meidän elämällemme voi käydä.

Kummallista kyllä, en yllä äärireaktioihin. Ei hetkauta siis pätkääkään. Jos mennään, sitten mennään. Jos jäädään, jäädään. Mutta Periaatteesta en pidä siitä että elämääni hallitsee joku tyyppi monikansallisen yhtiön henkilöstöhallinnosta... Kuka haluaa kuulla ystävänpäivänä että voi menettää lähiystävänsä lähikuukausina?? Ajoitus oli ainakin ihan perseestä.

Kateus

Kirjoitanpa pari riviä perisuomalaisesta ominaisuudesta, kateudesta. Ei sitä huomaa ennen kuin lähtee kotoa. Otetaanpa esimerkit Ameriikan ihmemaasta:
1) Naapurin isäntä on ostanut uuden auton. Täällä mennään ihastelemaan autoa, kysytään ehkä miten paljon se maksoi ja kehutaan onpas hieno auto!! Jos auto on niin hieno että se kelpaisi kehujallekin, hän alkaa pohtimaan ihan todella mitä täytyisi tehdä että itsekin saisi samanlaisen. Mutta ollaan siis iloisia kun naapuri on ainakin tehnyt hyvän ostoksen.
2) Naapurin emäntä on laihtunut. Siispä marssitaan kysymään onko hän kenties alkanut kuntokuurille vai mikä on laihtumisen salaisuus?? Kehutaan kuinka hyvin jo nyt näkee miten on kiloja karissut, hieno homma! Jos itsellä on liikakiloja, voi kysyä hyviä vinkkejä miten itsekin saisi kilot karisemaan.
Nyt jokainen joka vähänkään tietää miten homma Suomessa toimii, tietää miten näiden kahden esimerkin kävisi Suomessa.

Tätä kateusasiaa mietittyäni olen vakaasti päättänyt että pyrin pääsemään koko kateudesta eroon. Tiedän että sitä minussa vielä on mutta olen huomannut sen jo haalentuneen. Nitistän pois enkä anna tulla takaisin, oli tilanne mikä tahansa! Toivon mukaan tällä saan positiivista ilmapiiriä ympärilleni. Ainakin parempi vaikutus luulisi tällä olevan, toivotaan näin. Eipähän ainakaan minua voida syyttää jos vesi on kalaton... :)

Taikausko vie vielä haikaralta hengen

Tänään kävelyltä tullessani huomasin että katollemme oli laskeutunut haikara. Se oli sellainen kokovalkoinen ja aika pullea mutta haikara kuitenkin. Alkuun se näytti siellä omassa ylväydessään hienolta ja ihmeelliseltä, jopa niin kauniilta että mietin kameran hakemista sisältä. Sitten muistin että mitäs miehiä ne haikarat oikein ovatkaan! Kauhistus! Melkein pakokauhu ja paniikki iski. Hätistelenkö koko haikaran pois siitä väkivaltaisin keinoin? Ärsyttävän omahyväinen otus!! Hus siittä! Ja siinä se katsoo minua suoraan silmiin ikäänkuin välittämättä tuon taivaallista siitä mitä minä ajattelen, tyytyväisenä vaan katolla istuen. Ikävä kyllä, herra haikara, taidat olla väärän talon katolla. Jätin näin eläinystävänä haikaran katolle katselemaan, jospa se vain lepuuteli siipiään ennen varsinaista määränpäätä? :) Onneksi sitä ei ole sen koommin näkynyt. Ja jos näkyy, taidan turvautua hätistelykeinoihin. Me kyllä ilmoitetaan kun porttikielto haikaroille on ohi.

Lääkäriasemalla

Lapseltani halkesi pää. Tai ainakin kallo. Tai no, tuli vekki otsaan.

Niin siinä kävi että nuorimmaiseni tippui portailta ja löi päänsä kaiteen terävään reunaan. Verta tirskahti jo heti alkuunsa, onneksi ei tullut hiljaista hetkeä vaan huuto alkoi heti. Miehelle soitto töihin ja lähimmän lääkäriaseman urgent careen siis. Apua apua hätä on kova, lapsella haava päässä ja verta vuotaa kuin sikaa teurastettaessa!!! Vastaanotossa oltiin eri mieltä asian kiireellisyydestä. Kaksi tuntia meni ennen kuin saimme tikit haavaan, yhteensä kolme tikkiä ja uupunut lapsi. Onneksi puuduttivat niin että ei ollut kipuja. Kahdessa tunnissa ehti kuitenkin tehdä taas kerran kriittisiä havaintoja...

Henkilönsuoja
Odotusaula oli sellaisen suomalaisen olohuoneen kokoinen. Silti siihen oli saatu mahtumaan kahden virkailijan työtiskit sekä odotustilaa noin 25:lle henkilölle, televisio ja leikkitilaa. Tiskiä ennen suuri STOP-kyltti ilmoittaa että seisomalla kyltin takana annan edessäsi olevalle asiakkaalle henkilösuojan, ts kun kerron asiaani vastaanottovirkailijalle, kukaan muu ei sitä kuule. Muka. Käytännössä kaikki huoneessa olijat kuulevat vaivasi. Jotta kukaan ei saisi tietää nimeäsi, saat käyttöösi äänimerkillä ja tärinähälyttimellä varustetun "buzzerin" joka ilmoittaa kun on aikasi tullut ja saat mennä sisään, odottamaan lääkäriä. Virkailijalle jäi vain epäselväksi miten nimesi kirjoitetaan ja hän huutelee sen sitten tiskiltäänn sinne odotustilan toiseen päähän "tuliko kaksi vai yksi iitä, onko se nyt oikein?" eli siinäpä se sitten on nimi kaikille... Mutta siis palatakseni aiheeseen, olipas hyvä että on ne modernit summerit.
Kun pääsen odotusaulasta, hoitaja ohjaa toiseen odotustilaan joka on kolmen verhoilla erotetun paarisängyn kokoinen. Saamme keskimmäisen sängyn ja siihen jäädään odottelemaan että lääkäri saapuu. Viereisessä sängyssä mummeli kertoo kuinka on verenpainetta tullut mittaamaan mutta lisäksi on uupunut ja näin ollen lääkäri kertoo kaikki ne testit mitä mummusta tullaan ottamaan saman päivän aikana, asian varmistamiseksi. Toisella puolella nuori kundi on saanut aivotärähdyksen ja on oksentanut monta kertaa. Nimi jää kyllä tältä tapaukselta epäselväksi mutta takapuoli näkyy hyvinkin kun hänet kävelytetään ohitsemme ilmeisesti röntgeniin. Eli tosi hyvä tietosuoja, jeejee.

Miljöö
Jo odotusaulassa silmiini pistää se kuinka kaikki on vanhaa. Kaikenkokenut kokolattiamatto, ties kuinka monet eritteet se on saanut imeä sisäänsä ja yhä edelleen on käytössä. Seinillä ei muuta kuin kieltokylttejä ja ohjeita. Mieleen tulee kuinka hyvään sitä onkaan totuttu kun terveyskeskuksessakin on seinillä tauluja ja koristekasveja sun muita. Siellä toisessa odotustilassa taas seinälle on ripustettuna iänikuiset verenpaineen mittarit, imut, happiletkut sun muut. Hetken jo luulen että olenkin Venäjällä.

Hygienia
Sairaanhoitaja puki jo etukäteen kumihanskat, odotellessaan laittoi kätensä sitten "puuskaan" eli molemmat kädet kainaloissa... Onneksi ei tullut meidän haavaa sitomaan, olisin ollut hysteerinen akka ja käskenyt laittamaan uudet käsineet... Henkilökunnalla muutenkin kummallinen asuyhdistelmä, hoitohenkilökunnan vaatteet mutta ulkokengät jaloissa! Siis paskaset lenkkarit suomeksi sanottuna, sen kun yhdistää kokolattiamattoon niin avot! :P

Kulttuuri
Odotellessamme siellä toisessa odotustilassa, verholla eristetty osuutemme siistitään. Roska-astian käy valkotakkinen nuori neiti siirtämässä siihen metrin päähän "käytävälle". Valkoinen takki ei kylläkään tässä tapauksessa indikoinut lääkäriä vaan kenties hän oli laitosapulainen. Ylempi laitosapulainen siis. Hänen jälkeensä saapui mustatakkinen tummempi-ihoinen meksikolaismies joka vei sen roskapussin sitten pois. Ja jos oikein saivarrellaan, taisi käydä viemässä sen yhden roskapussin kerrallaan sinne talon toisessa päässä sijaitsevaan roska-astiaan kun kohta palasi takaisin hakemaan sen metrin verran meistä oikealla sijaitsevan sänkyosuuden roskiksen. Semmosta. Onneksi kaikille riittää hommia kun oikein pilkotaan! ;)