Kirjoitanpa pari riviä perisuomalaisesta ominaisuudesta, kateudesta. Ei sitä huomaa ennen kuin lähtee kotoa. Otetaanpa esimerkit Ameriikan ihmemaasta:
1) Naapurin isäntä on ostanut uuden auton. Täällä mennään ihastelemaan autoa, kysytään ehkä miten paljon se maksoi ja kehutaan onpas hieno auto!! Jos auto on niin hieno että se kelpaisi kehujallekin, hän alkaa pohtimaan ihan todella mitä täytyisi tehdä että itsekin saisi samanlaisen. Mutta ollaan siis iloisia kun naapuri on ainakin tehnyt hyvän ostoksen.
2) Naapurin emäntä on laihtunut. Siispä marssitaan kysymään onko hän kenties alkanut kuntokuurille vai mikä on laihtumisen salaisuus?? Kehutaan kuinka hyvin jo nyt näkee miten on kiloja karissut, hieno homma! Jos itsellä on liikakiloja, voi kysyä hyviä vinkkejä miten itsekin saisi kilot karisemaan.
Nyt jokainen joka vähänkään tietää miten homma Suomessa toimii, tietää miten näiden kahden esimerkin kävisi Suomessa.
Tätä kateusasiaa mietittyäni olen vakaasti päättänyt että pyrin pääsemään koko kateudesta eroon. Tiedän että sitä minussa vielä on mutta olen huomannut sen jo haalentuneen. Nitistän pois enkä anna tulla takaisin, oli tilanne mikä tahansa! Toivon mukaan tällä saan positiivista ilmapiiriä ympärilleni. Ainakin parempi vaikutus luulisi tällä olevan, toivotaan näin. Eipähän ainakaan minua voida syyttää jos vesi on kalaton... :)
No comments:
Post a Comment