Taikausko vie vielä haikaralta hengen

Tänään kävelyltä tullessani huomasin että katollemme oli laskeutunut haikara. Se oli sellainen kokovalkoinen ja aika pullea mutta haikara kuitenkin. Alkuun se näytti siellä omassa ylväydessään hienolta ja ihmeelliseltä, jopa niin kauniilta että mietin kameran hakemista sisältä. Sitten muistin että mitäs miehiä ne haikarat oikein ovatkaan! Kauhistus! Melkein pakokauhu ja paniikki iski. Hätistelenkö koko haikaran pois siitä väkivaltaisin keinoin? Ärsyttävän omahyväinen otus!! Hus siittä! Ja siinä se katsoo minua suoraan silmiin ikäänkuin välittämättä tuon taivaallista siitä mitä minä ajattelen, tyytyväisenä vaan katolla istuen. Ikävä kyllä, herra haikara, taidat olla väärän talon katolla. Jätin näin eläinystävänä haikaran katolle katselemaan, jospa se vain lepuuteli siipiään ennen varsinaista määränpäätä? :) Onneksi sitä ei ole sen koommin näkynyt. Ja jos näkyy, taidan turvautua hätistelykeinoihin. Me kyllä ilmoitetaan kun porttikielto haikaroille on ohi.