Tätä kysymystä olen viime päivät pohtinut. Minun elämälläni nimittäin leikitään. Ja ystävieni elämällä. Eipä olisi koskaan tänne lähtiessä tullut mieleenkään että yksi ulkomailla asumisen huonoimpia puolia olisi tämä jatkuva pelko perseessä että parin kuukauden kuluttua koko perhe muuttaa toiselle puolelle palloa. Ei se itse asuminen kummassakaan maassa niin kamalaa ole vaan se MUUTTAMINEN. Ja se suuri kysymysmerkki, kun ei tiedä. Sitä tässä on ollut nyt pari päivää.
Eilen uutisoitiin: Nokia ja Sanyo yhdistyy San Diegossa. Tämä ei vaikuta Suomessa, sanottiin Ilta-sanomienkin sivuilla. Ei ehkä siellä mutta täällä on monta sataa Suomalaista tällä hetkellä ihmeissään kun eivät tiedä missä ovat perheineen kahden kuukauden kuluttua. Sellaista vaihtoehtoa kuin "kaikki on niin kuin ennenkin" ei ole enää. Ja missä meidän perhe? No me tietysti odotetaan tyynesti kaikkien näiden asianosaisten Nokialaisten kohtaloa että saamme hajua miten meidän elämällemme voi käydä.
Kummallista kyllä, en yllä äärireaktioihin. Ei hetkauta siis pätkääkään. Jos mennään, sitten mennään. Jos jäädään, jäädään. Mutta Periaatteesta en pidä siitä että elämääni hallitsee joku tyyppi monikansallisen yhtiön henkilöstöhallinnosta... Kuka haluaa kuulla ystävänpäivänä että voi menettää lähiystävänsä lähikuukausina?? Ajoitus oli ainakin ihan perseestä.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment