Ajatuksia Kalifornian menosta

Täällä Kaliforniassa elämänmeno on rentoa ja ainakin näin kotirouvana kahden lapsen hoitoa harrastaen ihan kivaa. Kelit on loistavat mutta hohtoa siitä vie kyllä hieman se että ei ole ketään "sukua" jonka kanssa tämän jakaisi! Monista asioista pitää vain olla hiljaa ja kertomatta Suomeen..:)

No, joka tapauksessa... Päivät menee siinä että koettaa kodin pitää siistinä ja lapset tyytyväisenä, paljon käydään kahvittelemassa/leikkimässä tuttavien luona, lasten sisäleikkipaikassa (alkaa olla liian kuuma puistoilemaan) tai sit nyt on alkanut hyvät kelit käydä uima-altaalla lasten kanssa uimassa. Siellä ne räpii tyytyväisinä ja onpahan ny ajateltu laittaa 3v esikoinen uimakouluunkin kun sellaiseen mahdollisuus on ja uima-allas kuuluu "pakettiin". Meillä ei ole siis omaa allasta vaan käydään tuossa asuinalueen clubilla eli talon mukana on jäsenyys uima- ja tennisklubille. Alussa käytiin paljon enemmän ulkona syömässäkin (tähän lasketaan siis kaikki drivethru-ikkunat ja takeawayt, ravintolat sun muut) mutta niihinkin näkyy kyllästyvän loppujen lopuksi.. Nykyään käydään viikonloppuisin monesti hakemassa jotain valmista äkkiä, se on nimittäin myös tosi edullistakin täällä. Jenkkien mielestä jo se että lämmität valmislasagnen uunissa, on kotiruokaa. Eli kokkausta ei harrasteta yleensä lainkaan. Ei ole ollenkaan kummallista jos 4 hengen perhe kuluttaa ulkona syömiseen kuussa 1500 dollaria, muistan lukeneeni jostain. Meidän perhe ei kyllä niitä summia saa ulkoruokaan laitettua, sen verran suomalaisia vielä ollaan! (pirun pihejä ja vieläkin tarkkoja tippauksessa.....)

Amerikkalaisessa elossa mukavaa on se että perheet tekee paljon yhdessä juttuja. Lapset ei itsenäisty niin aikaisin kuin Suomessa, teini-ikäisetkin vielä kysyyvät vanhemmiltaan että mitä ensi viikonloppuna tehtäis koko perheellä. Tämä on oikeastaan hyvä juttu, ainakin tuntuu paremmalta kuin se että lapset on jossain tekemässä jotain mistä ei tiedä kukaan.. Kalifornian aurinko pitää huolen myös siitä että ihmiset on hyväntuulisia ja iloisia, tai ainakin näytttäävät siltä ja tartuttavat sen myös toisiin ihmisiin! Nyt tietty Suomesta tulee kommenttia "ne on niin pinnallisia ne jenkit" ja niin ne onkin... Pointti onkin se että olemalla pinnallinen, hymyilemällä vastaantulijalle ja sanomalla hyvät päivänjatkot saa toiselle hyvän mielen eikä se ole sinulta mistään pois. Tämän tietty nyt "aion viedä mukanani Suomeen" mutta niin monet ystävät (suomalaiset) ovat jo minua valaisseet että kyllä se sulla sit into loppuu, ei se kauaa kestä jne... Eli lannistaa jo ajatuskin että jos hymyilen vastaantulijalle tai saatikka sanon päivää, minua pidetään niin kummajaisena että vähintään vittuilen heille!! No, katsotaan sitten joskus kun Suomeen palaamme, kuinka monta viikkoa jaksan hymyillä täydellä teholla... ;)
Pidän täällä myös kannustavasta ilmapiiristä. Kaikki on mahdollista ja kenelle tahansa! Olen koettanut tässä laihduttaa raskauskiloja urakalla vuoden alusta ja kuntosalilla ne ihmiset jotka käyvät siellä usein kanssani samaan aikaan, kehuvat avoimesti kuinka näytän hyvältä/olen laihtunut paljon/olen sievissä vaatteissa tänään tms... JA pitää kyllä sanoa että siitä saa koko päiväksi hyvän olon! Ja taas: vaikka on kuin pinnallista ja epäaitoa, ei se sanojan suu siitä kulu ja toiselle tulee hyvä mieli! No, jopa innostuin... :)

Täällä San Diegossa suomalaisia perheitä on yli 100. Niin paljon kun haluaa, saa olla suomalaisessa seurassa, puistoilla suomalaisten kanssa, leikittää lapsensa suomalaisten lasten kanssa jne.. Aikansa sitäkin jaksaa mutta loppujen lopuksi tahtoo että olisi jotain muisteltavaa ihan paikallisestakin elämästä joten olen koettanut nyt suuntautua enemmän "ulkkispiireihin"... :D icon_cool.gif

Hmmm, silti haluan palata Suomeen ja pidän suomalaisista ihmisistä. Meissä on niin ihania piirteitä joita ei ennen huomannutkaan!! Yksi hauskimmista on tämä kun me yritetään ja yritetään, joka tilanteessa! Eli käytännön esimerkki: Il Divo. Suomalaiset tekee oman version; Virtuoso... No, ei jää siihenkään vaan vielä on varaa yrittää: Il Vaselino ja siinä on jo sitä suomalaista huumoria mukana! ;) Me ollaan sen verran kummallinen kansa että olen ylpeä kun olen osa sitä!!!!!