Kaupassa

Menen lähikauppaan, olen jo sen jäsen.
Päätän että on aika ostaa muroja.
Valikoimaa on kymmeniä hyllymetrejä.
Muroja? Niin paljon?
Kaikille ei katsos kelpaa riisimuro tai corn flakes.
Se on tylsää.
Parempaa on murot jotka näyttävät joltain hahmoilta ja joiden seassa on vaahtokarkkeja.

Jatkan matkaani.
Jogurttihylly.
Sekin monen monta hyllymetriä.
Jokaisen purkin kyljessä lukee LOW FAT.
Voi jestas sentään, eihän jogurtissa yleensäkään ole kuin alle 3% rasvaa!
Se riittää, se on LOW FAT.
Suomessa se olisi kermajogurtti.

Käytävät on leveitä. Ihmiset on leveitä.
Ostoskärryt eivät osu toisiinsa.
"Excuse me" kuuluu vaikka välissä on tilaa puoli metriä.
Hymyillään ventovieraille, kehutaan kuinka lapseni on kaunis.
Perussuomalainen minä mietin, vittuileeko se mulle.
Pian opin että se kuuluu asiaan.
Ollaan ystävällisiä ja kysytään kuulumiset.
Hymyillään.
Jos et hymyile, sinulta kysytään onko kaikki rouvalla ok?
Seuraavalla kerralla muistan jo hymyillä etten herätä kummastusta.